Harrastaminen on jokaisen lapsen oikeus!
Helsingin Sanomien (25.4.2021) mielipidepalstan ensimmäisenä kirjoituksena löytyi hyvä kannanotto lasten harrastamisen tärkeydestä, jonka joukko Pelastakaa Lapset -ry:n asiantuntijoista oli allekirjoittanut. Mielipidekirjoituksen voi summata kahteen pääkohtaan:
Harrastaminen on jokaiselle lapselle tärkeää, siinä kasvaa lapsen sosiaaliset taidot, itseluottamus ja se on merkittävä osa lasten vapaa-aikaa. Harrastuksista pois jääminen voi luoda lapsille ulkopuolisuuden tunnetta, pelkoa kokemusten menettämisestä ja jopa häpeän tunnetta.
Kunnilla on iso rooli siinä kuinka lasten harrastamista tuetaan. Miten pidetään huoli, että lapsilla on mahdollisuus osallistua harrastuksin vanhempien varallisuudesta huolimatta tai siitä huolimatta missä päin kuntaa lapsi asuu.
Helsingin kaupungin strategiassa on tavoitteena tarjota jokaiselle lapselle vähintään yksi harrastus. Tämä on mielestäni erinomainen tavoite, jonka toteuttaminen vaatii silti vielä paljon työtä. Viime viikolla HS uutisoi, että kaupunki alkaa tarjoamaan 3.-6.-luokkalaisille maksutonta harrastusta osassa kouluissa. Kokeilun ansiosta lapsi pääsee harrastamaan suoraan koulun jälkeen ja myös ilta vapautuu harrastusrumbasta.
Avaus kuulostaa loistavalta, jopa win-win-tilanteelta! Lasten ei tarvitse erikseen siirtyä harrastuspaikalle, koulun tiloille tulee koulupäivän jälkeen käyttöä ja aloite lisää yhdenvertaisuutta lasten välillä. Lisäksi koulu on monelle lapselle se turvallinen ympäristö kavereineen, jossa harrastuksen aloittamisen rima voi olla normaali alhaisempi ja siten mukaan pääseminen helpompaa. Ilahduttavaa Helsingin kokeilussa on myös se, että lapsilta on itse tiedusteltu harrastustoiveita. On tärkeää, että harrastukset vastaavat lasten toiveita, jotta ne myös lisäävät lasten intoa osallistua harrastuksiin. Oma kokemus on ainakin, että jos 7-vuotiasta ei saa maaniteltua kokeilemaan jalkapalloa, se tuskin helpottuu lapsen täyttäessä 9 tai 12.
Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä Koululaiskyselystä (2020) selvisi, että harrastaminen on varsin sukupuolittunutta: tytöt toivovat harrastuksikseen mm. Ratsastuksen ja ruuanlaiton, pojat taas parkourin ja pelisuunnittelun. Samasta tutkimuksesta selvisi, että joka viidenneltä nuorelta puuttuu mieleinen harrastus ja 55% haluaisi aloittaa jonkin uuden harrastuksen.
Partion, Opintokeskus Siviksen sekä Talous ja nuoret TATin toteuttamasta Nuorten harrastamisen vahvuustekijät -kyselytutkimuksesta (2019) selviää, että nuoret kokevat oppivansa harrastuksen kautta monia tärkeitä perustaitoja, kuten oma-aloitteisuutta, vuorovaikutustaitoja, omasta hyvinvoinnista huolehtimista sekä vastuunottoa ja tavoitteellista toimintaa. Samasta kyselystä selviää myös, että vain 25% nuorista oli sitä mieltä, että koulussa on osattu tunnistaa ja tunnustaa riittävästi harrastustoiminnassa hankittua osaamista. Eli koulun ja harrastustoiminnan yhteistyötä olisi hyvä vahvistaa - tätä tukee mm. se, että nuorille tarjotaan harrastusmahdollisuuksia koulunkäynnin yhteydessä, kuten aikaisemmin jo kuvattiinkin.
Omat lapseni ovat osallistuneet koko päiväkoti-iän ajan päiväkotipäivän aikana tapahtuvaan musiikkikouluun. Tämä on ollut erinomainen malli tarjota lapselle ensikoskeutus uuteen harrastuksen. Olisikin hienoa, jos aloite voitaisiin laajentaa koskemaan kaikkia koululuokkia ja syventää vielä yhteistyötä koulun tilojen ja kerhotoiminnan kanssa.
Koronavuoden aikana on meidän perheessä ikävöity useita kerhoja ja harrastuksia. Ensi valtuustokaudella yhteistyötä koulujen, päiväkotien ja harrastusmahdollisuuksien kanssa tulisi vahvistaa entistä enemmän.
Myös koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä tapahtuu merkittävää oppimista (mm. Nuorten harrastamisen vahvuustekijät, 2019), mikä olisi syytä ottaa vahvemmin huomioon puhuttaessa oppimisen eriarvoistumisesta. Harrastamisen on todettu olevan yhteydessä mm. nuorten hyvinvointiin, koulumenestykseen, osallisuuteen sekä työelämävalmiuksiin. Kuitenkin peräti viidennes nuorista kokee, ettei heillä ole mielekästä harrastusta (Koululaiskysely, 2020). Mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu riittävästi kun kyse on nuorten monipuolisesta harrastamisesta. Tilannetta voidaan korjata tuomalla helposti saavutettavia ja maksuttomia harrastusmahdollisuuksia luontevasti koulunkäynnin yhteyteen. Täten voidaan tukea merkittävällä tavalla oppimisen yhdenvertaisuutta sekä rakentaa uudenlaisia siltoja eri oppimisympäristöjen välille.
