Mitä hiilineutraalius tarkoittaa?

Kun lähdin viime vuoden lopulla ehdolle kuntavaaleihin, päätin että tärkein teemani olisi ilmastoneutraali Helsinki. Kampanjan alkumetreillä kävi kuitenkin selväksi, ettei tämä jokaisen Helsinkiläisen elämään vaikuttava tavoite ole monellekaan kovin selvä. Eikä ihme – olen viime vuosina laatinut työkseni useita ilmasto- ja hiilineutraaliustiekarttoja yrityksille ja kaupungeille, ja käytännössä aina aloitetaan kysymyksellä “mitä ilmasto- tai hiilineutraalius käytännössä tarkoittaa?” 

Perusajatus kuulostaa (toivottavasti) yksinkertaiselta: Helsinki on käytännössä hiilineutraali kun sen päästöjä ilmakehässä lisäävät toimet ovat tasapainossa päästöjä ilmakehästä poistavien toimenpiteiden kanssa. 

Valitettavasti yksinkertaisuus loppuu aika lailla siihen. 

Mihin raja vedetään? 

Suurin yksittäinen epäselvyyttä aiheuttava kysymys liittyy usein tavoitteen rajaukseen (kattavuuteen). Eli mitä kaikkea esimerkiksi Helsingin hiilijalanjälkeen pitäisi ottaa mukaan? Hiilineutraali Helsinki 2035 –toimenpideohjelmassa lähestymistavaksi on valittu alueellinen tarkastelu ja toimenpideohjelmassa lukee: “Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että Helsingin alueelta syntyvät päästöt ovat yhtä suuret tai pienemmät kuin Helsingin alueen sitomat päästöt.” Uskallan väittää, että valittu rajaus on paras mahdollinen, sillä se asettaa seurannalle selkeät ja hyvin ymmärrettävät rajat. 

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, etteivät ilmastovaikutukset lopu karttaan piirrettyyn rajaan. Esimerkiksi globaalisti eniten käytetty hiilipäästöjen laskemiseen käytetty standardi GHG Protocol tuo kaupungin rajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen rinnalle myös rajojen ulkopuolella tuotetun, mutta kaupungin rajojen sisäpuolella kulutetun energian päästöt. Lisäksi mukaan on mahdollista ottaa esimerkiksi jätteiden käsittelystä kaupungin ulkopuolella aiheutuvat päästöt, hankinnat tai usein laajemman alueen kattavan logistiikan ja liikkumisen päästöt. 

Rajauksen pohdiskelu saattaa tuntua turhalta saivartelulta mutta sillä on tärkeä vaikutus siksi, että varsinkin päätöksiä tekevissä kaupungin elimissä on ymmärrettävä, että kaupunki voi vaikuttaa todella merkittävästi myös sellaisiin päästöihin, jotka eivät välttämättä kuulu kaupungin oman rajauksen piiriin. Näitä mahdollisuuksia ei ole varaa sivuuttaa! 

Mihin kaikkeen Helsinki pystyy vaikuttamaan? 

Ylivoimaisesti suurin potentiaali vuosikymmenen alkupuolella liittyy energian tuotantoon ja sen käytön tehokkuuteen. Alla top 5 toimenpidekokonaisuutta Helsingissä: 

• Helen Oy:n oma hiilineutraaliustoimenpideohjelma (32% kokonaispotentiaalista) 

• Lämmön kokonaiskulutuksen vähentäminen (16% kokonaispotentiaalista) 

• Paikallisesti tuotetun lämmön osuuden lisääminen (15% kokonaispotentiaalista) 

• Paikallisesti tuotetun sähkön osuuden lisääminen (8% kokonaispotentiaalista) 

• Sähköautojen osuuden kasvu (8% kokonaispotentiaalista) 

Yhteensä 79%. Tämä on tärkeää pitää esillä ja tarpeeksi tiukassa fokuksessa niin politiikassa kuin toimeenpanossa, sillä viivästykset näiden osa-alueiden toimenpiteissä vaikuttavat kokonaispäästömäärään huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi pyöräilyn tai joukkoliikenteen toimenpiteet kokonaisuudessaan. Seuraavalla valtuustokaudella kaupungin on erittäin tärkeää tukea Helen Oy:tä oman toimenpideohjelman läpi viemisessä mahdollisimman hyvin ja lisäksi tuoda vahvasti rinnalle kannustinmekanisteja muiden energiaan liittyvien toimenpidekokonaisuuksien toteuttamiseksi. 

Kannattaa lisäksi huomioida, että nykyinen toimenpideohjelma ei vielä arvioi rakentamisen hiilijalanjäljen ja elinkaaren sekä puurakentamisen vaikutuksia, jota kokonaisuutena saattavat hyvinkin päätyä yllä olevaan top 5:een. 

Toinen tärkeä muistettava on kaupunkiorganisaation konkreettiset vaikutusmahdollisuudet. Energiantuotannon vaikutuksiin (Helen Oy:n vaikutus) kaupunki pystyy tiettyjen rajojen sisällä vaikuttamaan, mutta kaupunki ei kovinkaan helposti pysty käskemään esimerkiksi kiinteistönomistajia tai teollisuutta parantamaan energiatehokkuuttaan. Vaikutusmahdollisuudet ovat näissä tapauksissa erilaisia kohdennettuja investointeja tai kannustinjärjestelmiä. Suorien rahallisten kannustimien lisäksi Helsingillä on jo hyviä kokemuksia uusien teknologioiden pilotoinnista omissa kiinteistöissään sekä datan avaamisesta julkiseen käyttöön. Onneksi kaupungin ei useinkaan tarvitse nojata yksinomaan omiin ohjauskeinoihin, sillä toimenpiteet ovat usein myös taloudellisesti hyvin kannattavia ja siksi houkuttelevia. 

Taloudellisuus 

On totta, että hiilineutraaliuden toimenpideohjelman toteuttaminen vaatii mittavia investointeja. Varsinkin kivihiilen korvaaminen energian tuotannossa tulee vaatimaan huomattavia panostuksia niin Helsingissä kuin muuallakin. Varsinkin kulutuspuolella on kuitenkin suuri määrä toimenpiteitä joiden kohdalla investoinnilla on selkeä takaisinmaksuaika. Taustani takia tiedän konkreettisia esimerkkejä missä energian kulutus on pystytty leikkaamaan puoleen alkuperäisestä. Joissakin tapauksissa kaukolämmön kulutus on voitu korvata kokonaan hukkalämmön talteenotolla ja uudelleenhyödyntämisellä. 

Tähän kannattanee hetkeksi pysähtyä ja miettiä mitä se tarkoittaa – On siis konkreettisia esimerkkejä, missä vain hetki sitten kiinteistöistä karkasi taivaalle niin paljon lämpöä, että sitä hyödyntämällä pystyttiin lämmittämään sama kiinteistö kokonaan. 

Vastaavia tapauksia on vielä paljon ja energiaremonteilla pystytään suhteellisen helposti pienentämään kokonaiskulutuksia kaksinumeroisten prosenttilukujen verran. Positiivisten ilmastovaikutusten lisäksi nämä toimet säästävät niin kaupungin kuin asukkaan rahaa, lisäävät energia-omavaraisuutta, kykyä säilyttää toimintakyky poikkeustilanteissa ja auttavat energiasektoria siirtymään vähähiilisempään tuotantoon. Lisäksi lähes aina käyttäjien olosuhteet paranevat kun järjestelmiin tuodaan lisää älyä ja joustavuutta. Nämä ovat kuitenkin myös sellaisia toimia, joihin kaupunki voi vaikuttaa usein vain välillisesti kannustimien kautta. Kaupunki voi esimerkiksi suosia kestävyyskriteerit parhaiten täyttäviä toimijoita tai luoda taloudellisia lisäkannustimia energiaremonttien nopeampaan toteutukseen. 

Tulevaisuus ja hiilineutraaliuden kaksi puolta 

Lopuksi haluaisin palata hiilineutraaliuden toiseen puoleen eli päästöjä ilmakehästä poistaviin toimenpiteisiin. 

Tämän päivän tiekartoissa pääpaino on päästöjen vähentämisessä, ja hyvä niin, koska ne ovat taloudellisesti järkevimpiä. Katseet on kuitenkin käännettävä myös niihin vaihtoehtoihin, jotka pystyvät poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä. Tulevaisuus on näiden kohdalla epävarma ja vaihtoehtoja on suuri määrä. Kauan keskusteltujen hiilen talteenottoteknologioiden rinnalle on kehittymässä uusia vaihtoehtoja kuten paljon palstatilaa saanut Power to X, tai Atlantin toisella puolella kehitettävä keinotekoinen fotosynteesi joka on potentiaalisesti 10 kertaa luonnollista esikuvaansa tehokkaampi. 

Vuosikymmen näyttää mitkä näistä vaihtoehdoista tulevat teknillis-taloudellisesti kannattaviksi, mutta jos käytämme uusiutuvaa teknologiaa benchmarkina niin voidaan todeta, että erilaisilla tukimekanismeilla kehitystä voidaan huomattavasti nopeuttaa. 

Kannattaa kuitenkin myös muistaa, että luonnolla on aina ollut oma, erinomaisen tehokas hiilensidontamekanismi, metsät, joiden elinvoimaisuus on nyt ja tulevaisuudessa meidän kaikkien etu.