Minkälainen Helsinki on nuoren vanhemman silmin?

Ennen kuin luet näkemykseni Helsingistä toivon, että tiedostat tämän olevan minun kokemukseni siitä, miltä asuminen ja perheen perustaminen Helsingissä tuntuvat. Näitä näkemyksiä on yhtä paljon kuin Helsingissä asukkaita ja vanhempia. Uskon kuitenkin, että moni alla olevista kohdista tuntuu monelle tutulta.

Iso kuva

Helsinki on uskomattoman hyvä paikka asua lasten kanssa. En rehellisesti usko, että olisimme perheenä viihtyneet missään muualla paremmin. Toista luokkaa käyvä esikoiseni voi kävellä meidän kerrostalon pihalta kävelytietä pitkin turvallisesti kouluun ja eskaria käyvän nuoremman lapsemme mielestä on parasta kun voin hakea hänet iltapäivällä pulkalla tai pyörällä kotiin. Kaupunki tarjoaa kohtuuhintaisia harrastuksia lähellämme ja yhteispihaperiaatteen ja Vanhankaupunginlahden luontoalueiden kautta ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset.

Homma siis toimii.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että onnistumisia jaetaan ja menestyvät konseptit viedään laajasti kaikille alueille. Lisäksi kaupungin on kyettävä muuttuvassa maailmassa myös uusiutumaan ja tarjoamaan entistä parempi ympäristö kaikille asukkailleen.

Parhaat ideat jakoon

Arabianrannassa ja sen ympäröivillä alueilla kuten esim. Toukolassa, Viikissä ja Kalasatamassa kaupunki on onnistunut luomaan puitteet, joiden varaan on muodostunut erinomaisen viihtyisä elinympäristö. Alueen käytettävyyttä ja viihtyvyyttä lisäävät yhteispihat, joille asuintalosta riippumatta kaikki ovat tervetulleita sekä prosenttitaideperiaate, joka osaltaan varmistaa, ettei asuintaloista valmistu tylsiä pahvilaatikoita. Viihtyvyyttä lisää myös se, että alueella on paljon puistoja ja Arboretumin ja Lammassaaren luontoalueet ovat lähellä tavoitettavissa. Luonnon läheisyys ja sen stressiä tasapainottava vaikutus on syytä pitää kaupunkisuunnittelun ytimessä jatkossakin. Lisäksi luontoalueet tuovat kaupunkiin oikeanlaista väljyyttä, tilaa liikkua sekä eräänlaisen pysyvyyden tunteen, joka usein rakennustyömaiden ja korjausten keskellä tuntuu usein häviävän.

Aluesuunnittelun lisäksi Artovan (Arabian Toukolan ja Vanhankaupungin kaupunginosayhdistys) alueella erityisen paljon viihtyvyyttä lisää aktiivinen tapahtumatoiminta. Tästä parhaana esimerkkinä Arabian Katufestivaali, joka tuo alueen asukkaat perheineen yhteen taiteilijoiden ja muusikoiden kanssa uskomattoman viihtyisään kokemukseen - ilmaiseksi. Olin mukana järjestämässä AKF:ää pari vuotta ja muistan, että oli uskomatonta seurata miten minimaalisella budjetilla ja vapaaehtoistyöllä syntyi usean kymmenen tuhannen ihmisen tapahtuma ja yhdeksi alueen tunnukseksi muodostunut muraali. Muistan kuitenkin samaan aikaan miten kaupunki yritti itse mittavalla taloudellisella panostuksella järjestää kansainvälistä tapahtumaa, joka kuitenkin kuivui valitettavasti kasaan. Tästä olisi hyvä ottaa opiksi ja pitää kaupungin rooli mahdollistajana, eikä välttämättä järjestäjänä. Tämä vaatii kuitenkin ihan eri tavalla kaupungin aktiivisten toimijoiden kuulemista ja tukemista.

Koulut ja päiväkodit

Kun puhutaan siitä, mikä kaupungissa aiheuttaa eniten stressiä ja päänvaivaa nuorille vanhemmille niin useimmiten esille nousee huoli oman alueen päiväkotipaikasta. Muistan, kun oltiin muutettu Arabianrantaan, leikkipihalla jutelleeni muiden vanhempien kanssa ja yllättyneeni kun kuulin siitä, että alueen päiväkoteihin on älyttömän pitkä jono eikä paikkaa ole todellakaan helppo saada. Sama kävi myös käytännössä selväksi kun hakuaika tuli meille ajankohtaiseksi.

Myönnän, että en tiedä mistä tämä epätasapaino johtuu, sillä kaavoituksen ja rakennuslupien jälkeen ei pitäisi olla epävarmaa, että täyttyvätkö rakennetut asunnot perheillä. Valtavat jonot ja liian vähäiset päiväkotipaikat pitäisi huomata jo hyvissä ajoin suunnitteluvaiheessa. Joka tapauksessa, on taloudellisesti ja periaatteellisesti tärkeää, että Helsinki varmistaa päiväkotipaikan löytymisen omalta alueelta.

Koulun suhteen paikkaongelmaa ei ollut sillä jokaiselle alueen lapselle on lain mukaan löydyttävä paikka. Olisikin mahtavaa jos Helsingin kaupunki toteuttaisi lähipäiväkotiperiaatteen mallin, joka helpottaisi oman alueen päiväkotipaikan löytymisessä.

Helsingin kouluissa toivoisin, että talousarvioihin mahtuisi opetuksen järjestämisen lisäksi enemmän muuhun tukitoimintaan käytettävää rahaa. Koronavuosi osoitti, että koulu on monelle lapselle paljon enemmän kuin opin ahjo ja kouluilla pitäisi olla laajemmat resurssit tukea lapsia muissakin kuin vain opetukseen liittyvissä asioissa. Tämä ei tarkoita pelkästään useampaa käsiparia ongelmien hoitamiseen, vaan aidosti resursseja kouluviihtyvyyden ja esimerkiksi lasten vuorovaikutuksen tukemiseen. Uskon aidosti, että taloudellisesti ajateltuna, tämä olisi myös investointi jolla säästetään myöhemmin huomattavia määriä pienentyneiden vakavampien ongelmien vähentyessä.

Monelle eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmalle tulee myös yllätyksenä se, kuinka vähän koulusta kuulee lasten tekemisestä ja kuulumisista. Päiväkotiin verrattuna yksittäiset Wilma-viestit ovat laiha vuorovaikutuskanava. On toki luonnollista, että koulussa lapset itsenäistyvät, mutta kun tietoa tulee hyvin vähän niin helpottaa tietää, että koululla on aidosti resurssit tarjota viihtyisä oppimisympäristö lapsille.

Viihtyisä kaupunki

Ettei tämä blogi paisuisi järjettömän pitkäksi, haluaisi lopuksi esittää vain yhden viihtyvyyteen liittyvän pointin.

Nimittäin - kun pohdin parhaita paikkoja kaupungissa, joihin palataan aina uudelleen, niin mielestäni yksi niitä yhdistävä tekijä on lasten huomioiminen suunnittelussa. Kahvilan terassilla on huomattavasti viihtyisämpää istua, kun vieressä on puisto tai autoton alue, jossa lapset voivat halutessaan touhuta. (Tähän huomiona, että omat lapseni jaksavat istua rauhassa pöydässä ehkä 5 minuuttia) Nämä paikat ovat usein myös hyvin suosittuja ja vilkkaita kivijalkaliikkeiden osalta. Jos vertaan esimerkiksi kahta autotonta aluetta, kuten esimerkiksi Lasipalatsin sisäpihaa ja Iso Roobertinkatua, niin on minusta pakko myöntää Lasipalatsin olevan huomattavasti viihtyisämpi yksinkertaisesti siksi, että sinne on luontevaa pysähtyä myös lasten kanssa. Tiedän, että tämä ei kuulosta kovin tilastoihin perustuvalta vaan enemmän mututuntumalta mutta mielestäni kanta on silti syytä ottaa huomioon. Erityisesti 2021, kun kaupunki lähtee voimakkaasti kehittämään kävelykeskustaa ja autottomia alueita.