Helsinki tarvitsee lisää datakeskuksia - Lämmitykseen

Helsinki on päättänyt luopua kivihiilen käytöstä energiantuotannossa. Joskus aikaisemmin mieleen olisi tullut biomassan poltto kivihiilen sijaan, mutta kaupunki on onneksi tehnyt selväksi, että tavoitteena on päästä irti polttamisesta ylipäänsä. “Onneksi” sen takia, että mittavan biomassan määrän (metsäteollisuuden sivutuotteet ym.) hankinta ja kuljetus olisi luultavasti tarkoittanut sen tuontia meriteitse idästä.

Herää kysymys, että mistä energia sitten otetaan?

Sähkön kohdalla tilanne on hyvä. Suomessa sähköä on helppo siirtää ja tuotanto on kovaa vauhtia muuttumassa hiilineutraaliksi.

Lämmön kohdalla tilanne on vaikeampi. Kaukolämpöä, jonka kautta Helsingin rakennuskanta lämpenee, siirretään tuotantolaitoksista kuluttajille käytännössä pitkien vesiputkien avulla. On siis selvää, että siirtomatkojen pitää olla kohtuullisia.

Ratkaisua on haettu tosissaan. Helsinki järjesti paljon huomiota saaneen Helsinki Energy Challenge kilpailun missä miljoonan euron palkkiolla haettiin optimaalista ratkaisua lämmön tuotantoon ja jakeluun. Ja tuloksia syntyi. Voittavat ratkaisut pystyivät yhdistämään toimivasti erilaisia olemassa olevia ja markkinoille tulevia teknisiä ratkaisuja sovittaen ne Helsingin kaukolämpöverkon luomiin rajauksiin.

Moni esitetty ratkaisu muistuttaa vahvasti trendaavaa power-to-x ajattelutapaa, missä polttamisen sijaan lämpö tuotetaan sähkön avulla. Esim. lämpöpumppu käyttää sähköä lämmön siirtämiseksi paikasta toiseen erinomaisella hyötysuhteella. Käytännössä siis käytetään uusiutuvasti tuotettua sähköä lämmön tuottamiseen erilaisten teknisten laitteiden avulla.

Olen samaa mieltä, että tämän tyyppinen lähestymistapa on 2020-luvun mahdollisuuksien puitteissa paras. Jäin kuitenkin miettimään, että mikäli Helsingissä halutaan sähkön avulla tuottaa lämpöä niin voisi olla taloudellisesti kannattavampaa luoda infrastruktuuri, missä sillä sähköllä tehdään ensin jotakin hyödyllistä ja vasta sen jälkeen syntynyt hukkalämpö käytetään sitten kaukolämmön tuotantoon.

Toki tätä jo jossakin määrin tehdään. Kauppojen jäähdytyslaitteista sekä jää- ja uimahalleista lämpö otetaan talteen. Tämä lämpö ei kuitenkaan ihan riitä. On ilo nähdä ratkaisuja, missä supermarketin jäähdytysjärjestelmän hukkalämpö korvaa 80-90 prosenttia kaupan käyttämästä kaukolämmöstä, mutta talteen otettu lämpö ei kuitenkaan lämmitä esim. kymmentä muuta liikekiinteistöä.

Yksi erittäin sähköintensiivinen toiminto, joka myös voimakkaasti kasvaa, on datan tallennus ja käsittely - eli datakeskukset. Saatan nyt kuulostaa hieman yksinkertaiselta, mutta datakeskus on käytännössä se paikka missä Googlen, Facebookin, Amazonin tai Microsoftin tiedot fyysisesti sijaitsevat. Datakeskukset käyttävät paljon sähköä juuri näiden tietojen tallentamiseen ja käsittelyyn. Sivutuotteena syntyy valtavasti hukkalämpöä.

Yhdistetään hieman palasia ja tehdään seuraava laskuharjoitus:

• Helsinki kuluttaa vuodessa noin 1000 GWh kaukolämpöä

• Esimerkkinä Sitra on dokumentoinut Mäntsälässä tehdyn kokeilun missä 15 MW datakeskuksen hukkalämmöllä tuotettiin 20 GWh kaukolämpöä Mäntsäläläisten lämmittämiseen

• Samassa raportissa arvioidaan, että pohjoiseen olisi tulossa noin 2500 MW datakeskuksia vuoteen 2025 mennessä - eli ihan just!

• Jos yhdistämme yllä olevat Excelissä, nähdään, että mikäli Helsinki houkuttelisi vanhojen voimaloiden tilalle kolmanneksen tästä kapasiteettia, Helsinki voisi lämmetä datakeskusten hukkalämmöllä.

Jos mietitään Helsingin soveltuvuutta maantieteellisesti niin parempaa paikkaa on vaikeaa kuvitella. Olemme idän ja lännen solmukohdassa turvallisesti peruskallion päällä. Lisäksi vieressä on meri. Yhdessä Energy Challenge voittajaehdotuksessa ehdotettiin, että lämpöä voisi lämpöpumppujen avulla ottaa suuria määriä merestä. Homma toimii myös toisin päin, eli mikäli kesällä kaukolämpöverkko ei kykene jäähdyttämään datakeskuksia, niin voimme käyttää merta puskurina. Näin toimivat mm. jotkut ydinvoimalat.

Jos mietitään yhteiskunnan soveltuvuutta datakeskussijoitukseen niin mielipiteitä löytyy varmasti monenlaisia mutta onneksi meillä sotilaalliset vallankaappaukset ja poliittiset täyskäännökset ovat hyvin harvinaisia, joten pärjätään suhteellisen hyvin. Lisäksi meidän laatu- ja turvallisuusmääräykset ovat hyvin tiukat, mikä takaa sen, että sijoittaja voi olla varma datakeskuksen ja sitä ympäröivän infran toimivuudesta. Lisäksi täältä löytyy maailmanluokan datakeskussuunnittelua.

Hommahan vaikuttaa selvältä - datakeskuksia Helsinkiin vaan. Herää kysymys, että miten näitä digitalisaation ja alustatalouden jättejä saadaan tänne.

Sinänsä olemme hyvinvointivaltion ja sijainnin puolesta valmiiksi houkuttelevia, kilpailemme lähinnä pohjoismaissa keskenämme.

Jos investointipäätöstä yksinkertaistaa niin riskien minimoinnin (kuvattu edellä) jälkeen raha usein ratkaisee. Tässä Suomen kilpailukyky on naapurimaihin verrattuna ollut heikko, mutta tilanne saattaa parantua tulevaisuudessa.

Valtion käsissä on datakeskusten verotuksellinen kohtelu esim. energiaveroluokkien osalta. Lisäksi Suomen sähkön hinnan korkeampi taso muihin pohjoismaihin verrattuna siirtokapasiteetin puutteellisuuden takia toivottavasti tasoittuu vuosikymmenen aikana ydinvoiman ja uusiutuvien volyymin kasvaessa. Energian hinnan lisäksi nimenomaan tuotannon hiilineutraalius on usein löytynyt valintakriteerien listalta.

Helsinki voisi kuitenkin suosia datakeskusten rakentamista maankäytön ja kaavoituksen kautta. Lisäksi lisäpotkua voisi antaa esimerkiksi siten, että datakeskusinvestoinnit nähtäisiin energiantuotannon investointeina, jossa olisi mahdollista solmia erilaisia kumppanuuksia datakeskustoimijoiden kanssa.

Suurin muutos tullee kuitenkin hukkalämmön tuotteistamisen kautta. Nimittäin sähkön kulutuksesta aiheutuvia kustannuksia voi tasoittaa, mikäli Helsinki ostaa datakeskustoimijoilta kaukolämpöverkkoon syöttämän lämmön kilpailukykyiseen hintaan. (Tämän lämmön voi toki myydä eteenpäin pienellä katteella) Tässä malleja on monia, mutta toivoisin kovasti, että näitä asioita valmistellessaan kaupunki kysyisi nykyistä enemmän suoraan datakeskussijoittajilta, että minkälainen malli lisäisi nimenomaan Helsingin houkuttelevuutta erilaisten markkinavuoropuheluiden kautta.

Yllä olevan lisäksi hukkalämmön myymisestä tullee lähitulevaisuudessa uusiutuvan lämmön tuotantoa, jolloin tulovirta kasvaa uusiutuvan energian sertifikaattien myynnin kautta. Tätä muutosta valmistellaan jo kovaa vauhtia kansallisella tasolla.

Näkisin, että viimeistään nyt kaupungin energiamurroksen kynnyksellä olisi aika käynnistää toimet datakeskusten tuomiseksi Helsinkiin. En usko, että tarvitsee taloudellisesti kovin paljon selittää sitä hyötyä mikä Helsingille syntyy kun datatalouden jättiläiset sijoittavat voimakkaasti Helsinkiin. Taloudellisen hyödyn lisäksi Suomen maaperällä sijaitsevat tietovarastot siivittäisivät monen turvaluokitetun toiminnon digitalisaatiota kun dataa ei tarvitsisi tallentaa Tukholmaan tai Dubliniin.

Olemme tässä hieman muita pohjoismaita jäljessä, sillä perinteisesti pidämme ajatuksesta, että rakennamme järjestelmämme itse. Nyt, koronakriisinkin keskellä, on kuitenkin globaalisti liikkeellä enemmän kestävään kehitykseen ja digitalisaatioon suunnattua rahaa kuin koskaan aikaisemmin ja olisi valitettavaa jos emme ottaisi tästä valtavasta virrasta hyötyjä irti. Eli edellisen sukupolven termein kääritään hihat ja ryhdytään hommiin.

Kuulostaa ehkä oudolta mutta hiilineutraali Helsinki voisi hyvin lämmetä datan voimalla - ja tuottaa samalla rahaa koronasta palautumisen menoihin.