Ilmastonmuutoksen käännekohdat

Olemme ylittäneet kaksi rajaa.

Ensimmäisenä, ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää. Kyse on lähinnä siitä onnistummeko pitämään lämpenemisen alle 2 asteen rajoissa, jolloin vältämme rajuimmat vaikutukset.

Toisena, koko se maailma, johon omaa tekemistämme kansakuntana vertaamme, tulee aloittamaan valtavan jälleenrakennuksen, missä nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva talous pohjataan ilmastoa vähemmän kuormittavaan vaihtoehtoon. Sitä minkälainen tämä uusi talous loppujen lopuksi tulee olemaan ei kukaan vielä tiedä. Ja siinä piilee iso mahdollisuus.

Tienhaara, jossa pohdittiin onko ilmastonmuutos totta ja onko se ihmisen aiheuttama on ohitettu eikä tulevan kehityksen kannalta ole enää väliä huutaako joku denialisti marginaalista vaihtoehtoisista näkemyksistä vai ei. Tämän voi lukea niin EU:n, Kiinan kuin Yhdysvaltojen vuosisadan alkupuolelle asetetuista sitoumuksista.

Olemme nyt seuraavassa tienhaarassa, jonka viitoissa lukee yksinkertaistettuna “kannetaan ilmastovastuuta itse” ja “isot maat kantakoon ilmastovastuun”. Valinta on kuitenkin vain näennäinen. Todellinen kysymys on siitä, olemmeko uuden talouden vienti- vai tuontimaa.

Pandemian elvytyspaketin myötä Suomella on ns. tuhannen taalan paikka rakentaa skaalautuvia hiilineutraaleja ratkaisuja kotimaan mittakaavassa. Mikäli saamme ratkaisut toimimaan täällä, niille löytyy valtavaa kysyntää ulkomailta. Tästä hyvä esimerkki on Suomessa rakennettava, lähinnä vientiin menevä sähköautojen latausinfrastruktuuri. Syntyy uutta vientiä.

Joskus kuulee hieman pessimistisiä näkemyksiä siitä miten suomalainen osaaminen on jäämässä jälkeen, mutta ainakin minulle tutuimmissa energiatehokkuuden ja energian kierrätyksen ratkaisuissa Suomalaiselle osaamiselle on kysyntää ja arvostusta. Elvytyspaketti kannattaa siis ehdottomasti nähdä ja käyttää investointina tulevaisuuteen.

Edellä olevasta on puhuttu eri muodoissa pitkään, mm. nyt vähemmän otsikkotilaa saaneena cleantech vientinä. Mutta vähemmän on tuotu esiin, mitä toinen vaihtoehto tarkoittaisi. Jos odotamme isojen maiden ratkaisua ongelmaan lykkäämme käytännössä tarvittavat investoinnit seuraavalle sukupolvelle. Sille joka perii kestävyysvajeen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ja jenkkiläisittäin, make no mistake, ne investoinnit ja infrastruktuurin muutoksen on tehtävä ellemme halua olla huomisen banaanivaltio. Ero on siinä, että teknologian viennin sijaan ostaisimme nämä ratkaisut tuontina.

Olen iloinen, että asun Helsingissä joka uskaltaa sanoa Hiilineutraali 2035, sillä luen sen sitoumuksena ryhtyä töihin täällä nyt, eikä toiveikkaana katseena Atlantin yli tai itään.